OLISI HÖLMÖÄ TOISTAA SAMAA JA TOIVOA ERI LOPPUTULOSTA – KORJAUSLIIKE VÄISTÄMÄTÖN

Epäjatkuvuuskohta käsitellä – ei paluuta vanhaan, minne Suomi suuntaa?


inflaatio on nopeasti noussut nollasta kahdeksaan ja viitekorot pakkaselta kolmeen prosenttiin. Asuntolainan korot, sähkö, ruokakassi ja bensa tekevät kotitalouden menoihin helposti 1.000 €:n nousun. Summa vastaa Suomen rajulla marginaaliverolla yli 2.000 €/kk palkankorotusta. On selvä, ettei tilanne ole kestävä.


Pidemmässä katsannossa olemme polkeneet 14 vuotta 0-kasvua ja julkinen talous on kroonisesti alijäämäinen.


Emme tiedä minne korot, inflaatio ja sähkön hinta menevät. Olemme kuitenkin jälleen kerran epäjatkuvuuskohdassa. Silloin on hyvä miettiä vähän isompia – systeemisiä - muutostarpeita.


Mitä muut tekevät?


Sisäisen nollasummapelin sijaan on katsottava kansainvälistä kilpailua. Katsotaan hieman ympärillemme:


Virolla on strategia. Se haluaa kasvua. Siksi maassa on mm yksi ja yhtäläinen 20 %:n ansiotuloveroprosentti eli ei progressiota. Ja siksi yritykseen jakamattomana jätettyä voittoa ei veroteta. Se voidaan investoida lyhentämättömänä ja käyttää omarahoitusosuutena lainaa ottaessa. Viron talous onkin finanssikriisin jälkeen kasvanut 50 %.


Ruotsilla on strategia. Se haluaa pitää varallisuuden maassa ja varmistaa että omistaminen Ruotsissa kannattaa. Siksi se on mm poistanut perintöveron, mikä mahdollistaa yritysten ja omistamisen kehittymisen ylisukupolvisesti. Myös työn verotuksen progressio on maltillinen. Ruotsalaiset ovatkin kotitalouksina varakkaita ja julkinen velka suhteessa BKT:hen alle puolet Suomen luvuista.


Edellä on eräitä keskeisiä syitä siihen miksi ruotsalaiset ovat selvästi suomalaisia varakkaampia ja erityisesti siihen, että ero kasvaa. Samoin siihen miksi Viro kasvaa ja me emme. Ja myös siihen miksi meillä ensi vuoden budjetissa on jälleen 8-9 miljardin alijäämä kun naapurit pystyvät toimimaan terveellä pohjalla.


Kuinka Suomen tulisi asemoitua?


Vastaus riippuu siitä mitä halutaan tavoitella. Oletetaan, että suomalaiset haluavat kasvua, vaurastumista ja julkisen talouden kuntoonsaamista.


Tällöin siis haluttaisiin 14 vuoden 0-kasvun sijaan oikeaa talouskasvua. Ja halutaan lätisen Euroopan vähävaraisimpien kotitalouksien sijaan vaurastuvia ihmisiä. Ja edelleen halutaan kroonisen julkisen alijäämän supistumista.


Siksi onkin kysyttävä millaisia systeemimuutoksia nyt tulisi tehdä ja mitä ei tehdä?


Mitä systeemimuutoksia ei pidä tehdä?


Exit-vero on hyllyllä. Onneksi. Se lienee historian yksi haitallisimmista veroista suhteessa mahdolliseen verokertymään.


Taloyhtiölainojen rahoitusosuuden ylenpalttista kiristämistä tulee välttää. Asuntorakentaminen ajoi jo seinään. Ilman taloyhtiölainoja ei uusia asuntoja nouse. Taloyhtiölainojen lyhennysvapaista sen sijaan voidaan ja tuleekin luopua. On myös hyvä olla syyllistämättä asuntosijoittajia. He tarjoavat koteja ja ottavat omilla rahoillaan riskiä. Jos jotain niin kollektiivista julkista velkaa tulisi rajoittaa mieluummin kuin yksityistä velkaa, jolle löytyy aina vastuutaho.


Pankkien regulaatiota ei saa kiristää. Sääntelytsunami on nostanut finanssialan alallatulon kynnykset liian korkeiksi. Itse asiassa, yksi pohjoismaisista suurpankeista on jo ilmoittanut poistuvansa Suomen markkinoilta koska ei näe kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Samalla jo nyt nähdään kuinka pk-yritysten rahoitus on kiristynyt ja kiristyvä regulaatio rajoittaa sitä lisää.


Yrittäjien YeL-uudistusta esitetyssä tai sitä lähellä olevassa muodossa ei pidä tehdä. Nyt esillä oleva on puhtaasti veroluonteinen korotus - ei muuta. Sen sijaan koko ns etuusperusteisen eläkejärjestelmän ml TyEL, MyEL ja YeL kokonaisuudistus tulisi käynnistää kiireesti. Oleellinen kysymys on voiko ikääntyvän ja taloudellisesti taantuvan Suomen eläkejärjestelmä olla etuusperusteinen ja jos millaisia etuudet voivat olla.


Mitä systeemimuutoksia tulee tehdä?


Suomessa on ja syntyy yrityksiä enemmän kuin koskaan. Yritysten lukumäärä ei ole pulmallista. Finanssikriisin jälkeen yritysten lukumäärä on kasvanut 20 % mutta BKT polkenut paikallaan


Pulmallista on kasvuyritysten pieni määrä ja kasvun haastavuus. Kymmenkuntaa yritystä kasvattaneena näen muutaman keskeisen pullonkaulan – niistä ylivoimaisesti suurin on verotus.


Yrittäjän ja omistajan ns Viiden Veron Kiila on uuvuttava. Se leikkaa kasvun halut ja kyvyt. Kiila muodostuu arvonlisäverosta, ansiotuloverosta ja Tyel/Yelistä, yhteisöverosta ja osinkojen pääomatuloverosta. Viiden Veron Kiila voi erityisesti kasvavassa palvelualan yrityksessä viedä 2/3 asiakkaalta saaduista euroista. Tämä verokiila on yksi suurimmista syistä miksi kasvu on niin vaikeaa. Kasvu vaatii investointi- ja käyttöpääomaa, mutta nyt se verotetaan pois liian aikaisin ja liian ankarasti. Turha ihmetellä miksi yritysten määrä kasvaa mutta talous ei.


Omistamisen ja yrittämisen kannalta Viiden veron Kiilan komponenteista yhteisö- ja pääomatuloveron roolit ovat ehkä merkityksellisimmät. Räikeimmillään ero Suomen ja Viron suhteen voi verokiilassa olla 50 %:n luokkaa. Virossa on mahdollista kumuloida pääomia kasvuun 50 % nopeammin kuin Suomessa. Meidän olisi löydettävä sovellus Viron veromallista jos haluamme luoda kasvulle edellytyksiä.


Työllisyyden ja työmarkkinoiden kannalta ansiotuloverotuksen progression lievennys on välttämätöntä.


Pörssijoittamisessa tulisi pelkistää rakenteen vaikutusta verotukseen. On erikoista, että saman yhtiön osingoista maksettava vero voi vaihdella 0-34 % välillä riippuen siitä kuka osingon vastaanottaja on. Yksinkertaistus sekä yksi ja sama osinkovero voisi olla käypä ratkaisu. Suomen Osakesäästäjien mukaan tällainen yksi ja yhtenäinen vero asettuisi ilmeisesti 3-5 % välillä.


Yritystoiminnan sääntelyssä ollaan menty kovin pitkälle. Oma kokemus kiinteistörahastoalalta kertoo uuden yrityksen pääomavaateiden noin 200-kertaistuneen ja henkilöstövaateiden noin kuusinkertaistuneen 15 vuoden aikana. Yrityksille sälytetään velvollisuuksia, vastuita ja tehtäviä kasvavalla vauhdilla. Yritysten onkin hyvä elää muuttuvien yhteiskunnallisten arvojen mukaan. Samalla tulisi pitää mielessä, että yritysten keskeisenä tehtävänä yhteiskunnassa on tuottaa voittoa omistajille ja kasvua talouteen.


Summa summarum – on tehtävä toisin


On tärkeä ymmärtää, että sosialidemokraattinen verovaltio on mennyt liian pitkälle. Se ei enää luo hyvinvointia. Viimeiset 10-15 vuotta se on tuhonnut hyvinvointia. Se sysää seuraaville sukupolville kammottavan kuorman.


Jos kasvua ja vaurastumista halutaan, varmastikin on syytä tehdä asioita toisin kuin nyt. Tehdä kuten ennenkin ja toivoa eri lopputulosta on tunnetun väittämän mukaan hulluutta.


Jotta Suomi voisi menestyä jatkossa, voi pelkistää kaksi isoa liikettä. Ensiksi, kokonaisveroaste, joka on yksi maailman korkeimmista, on laskettava selvästi lähemmäksi kohti OECD:n keskimääräisiä tasoja. Nyt olemme kammottavan paljon sen yli – verotamme enemmän kuin 98 % muusta maailmasta. Toiseksi, julkiset menot tulee pienentää vastaavasti selvästi. Nyt olemme Euroopan kakkonen sosialismimittarilla julkiset menot suhteessa BKT:hen.


Huhtikuun eduskuntavaaleissa on kyse siitä tehdäänkö jatkossakin samaa kuin ennenkin. Vai aloitetaanko Korjausliike teemalla ’’Enemmän elämään, vähemmän verovaltiota. Ihminen keskiöön’’.


Helsinki 23.11.2022


PRKL

Petri Roininen, Korjausliike

Puheenjohtaja




68 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Verovaltion pirullinen kaksoisongelma Marinin hallitus on keittänyt kokoon 40 Mrd€ lisää uutta velkaa huolimatta poikkeuksellisen korkeasta kokonaisveroasteesta. Tämä kertoo suomalaisen sosialidemokra