Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma

1. Suomen tulee aktiivisesti toimia kansainvälisessä politiikassa Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin puolesta. Pidämme kiinni sopimuspohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä, vapaasta kaupankäynnistä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kannatamme Suomen transatlanttisen ja pohjoismaisen liittolaissuhteen syventämistä ja ylläpidämme hyviä naapuruussuhteita.

2. Suomen tulee aktiivisesti toimia kansainvälisessä politiikassa Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin puolesta. Pidämme kiinni sopimuspohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä, vapaasta kaupankäynnistä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kannatamme Suomen transatlanttisen ja pohjoismaisen liittolaissuhteen syventämistä ja ylläpidämme hyviä naapuruussuhteita.

3. Vakaa maailma on Suomen etu. Suomen kehityspolitiikan tulee tähdätä siihen, että kehitysmaiden oma tulopohja ja demokraattinen hallinto vahvistuvat sekä eriarvoisuus vähenee. Näin ennaltaehkäistään painetta siirtolaisuudelle. Kehityspolitiikan tuloksellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

• Vahvistetaan kumppanuuksia Pohjoismaiden, EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa. Liittolaissuhdetta läntisiin kumppaneihin, kuten Ranskaan, Saksaan ja Iso-Britanniaan, sekä Yhdysvaltoihin on vahvistettava ja Pohjoismaiden välistä yhteistyötä esim. EU ja puolustus- ja tiedustelu kysymyksissä tiivistettävä. Suomen tulee jatkaa perinteistä ulkopoliittista linjaansa tavoitteena säilyttää keskusteluyhteys kaikkialle.

• Nato-jäsenyydellä vahvistetaan ja kehitetään Suomen sekä EU:n alueellista itsemääräämisoikeutta ja Suomen omaa maanpuolustusta. Tiivis yhteistyö muiden Nato-maiden kanssa edesauttaa Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja sotilaallista yhteistoiminnallisuutta kumppanimaiden kanssa, teknologia ja tiedustelutiedon vaihtoa. EU-puolustusyhteistyö tukee kansallista puolustusta, mutta ei korvaa sitä tai tuo turvatakuita. On Suomen edun mukaista, että EU kehittyy EU:n peruskirjan mukaista avunanto lauseketta toimeenpanevaksi turvallisuusyhteisöksi Naton rinnalla.

• Turvataan Itämeren alueen vakaus. Venäjä on Suomen naapurimaa, jonka kanssa on tärkeää ylläpitää hyviä suhteita. Suomen tulee kehittää keinoja hybridivaikuttamiseen puuttumiseksi. Suomi-Ruotsi ja laajempi Pohjoismainen yhteistyö on olennainen osa Itämeren turvallisuuspolitiikkaa.

• Puolustetaan ja ylläpidetään arktisen alueen vakautta. Venäjä ja Kiina tavoittelevat aktiivisesti uusia raaka-aineita ja alueita hallintaansa. Samalla kun Venäjän ja Kiinan taloudelliset intressit arktisella alueella kasvavat, niin turismin, talouden, kuin myös raaka-aineiden osalta myös kynnys näiden etujen sotilaalliseen puolustamiseen madaltuu. Huolehditaan arktisen alueen rauhasta ja vakaudesta yhdessä muiden maiden kanssa mukaan lukien Kanada, Tanska, Norja, Venäjä ja Yhdysvallat. Meidän tulee tiedostaa mm. Venäjän ja Kiinan pyrkimykset rakentaa kriittistä siviili-infrastruktuuria arktisella alueella, jotta ne voisivat vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan.

• Päivitetään kriisinhallintaan osallistumisen perusteet. Suomen Nato-jäsenyyden myötä Suomen mahdollisuudet osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin kasvaa. Suomen on kansainvälisillä suhteillaan pyrittävä edistämään Suomen hyviä kahdenvälisiä kansainvälisiä suhteita ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä. Perusteet osallistumiselle ovat kohdemaan vakauttaminen, oman puolustuskyvyn kehittäminen ja muuttoliikkeen juurisyihin puuttuminen. Kriisinhallintaa ei saa tehdä kansallisen puolustuksen resurssien kustannuksella. Suomalaisten mainetta ja osaamista rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa on ylläpidettävä ja edistettävä.

• Vahvistetaan Suomen roolia rauhanvälittäjänä maailmalla. Suomi on toiminut ulkopolitiikassaan perinteisesti sillanrakentajana ja rauhanvälittäjänä maailman konflikteissa. Suomen tulee profiloitua ulkopolitiikassaan aikaisempaa enemmän rauhanvälityksen kärkimaana. Tämän osaamisen kartuttamiseen tulee suunnata resursseja. Rauha on edellytyksenä toimivien ja kestävien yhteiskuntarakenteiden luomiselle.

• Suomen tulee olla Kiinan ja Aasian politiikassaan aktiivinen toimija. Erityisesti Kiinan kasvava taloudellinen ja sotilaallinen asema maailmanpolitiikassa vaatii Suomelta aktiivista Aasian-maiden politiikkaa, Japanin, Etelä-Korean, Singaporen ja Taiwanin politiikkaa suuntaan, sekä Kiinan muuttuvan roolin mukaista Suomen edunvalvontaa. Aasia-politiikalla on edistettävä alueellista vakautta, sekä kaupallisia suhteita ja teknologian vaihtoa.

• Suomen kehitysavun tulee olla tehokasta ja tuloksellista. Suomen tulee pyrkiä valtiorahoitteisesta kehitysyhteistyöstä kohti taloudellisia kumppanuuksia kehitysmaiden kanssa. On kansantalouden kannalta kestämätöntä, että Suomi lahjoittaa kehitysyhteistyöhön suuria summia rahaa samalla, kun se itse joutuu ottamaan lainaa valtion menojen kattamiseksi. Suomen kehityspolitiikan tulee perustua ennen kaikkea sijoituksiin kehitysmaihin, joilla edesautetaan työpaikkojen luomista. Suomalaisten yritysten osallistumismahdollisuuksia kehitysyhteistyöprojektien toimeenpanoon on tuettava nykyistä enemmän ja laajemmin.

• Suomen kehitysyhteistyön tulee perustua osaamisen viennille. Suomen valtiollisen kehitysyhteistyön tulisi keskittyä erityisesti naisten ja tyttöjen, sekä vammaisten oikeuksien ja aseman parantamiseen sekä koulutuksen ja terveyspalvelujen edistämiseen. Suomi tunnetaan maailmalla hyvin erinomaisesta koulutusosaamisestaan. Osaaminen ei kuitenkaan heijastu parhaalla mahdollisella tavalla Suomen kehityspolitiikan painopisteissä.

• Suomen kehitysrahoitusta tulee ohjata muuttoliikkeen juurisyiden ratkaisemiseksi. Muuttoliikkeen juurisyihin puututaan parhaiten edistämällä ihmisten kykyä toimia omalla alueellaan mm. ruokaturvan ja työpaikkojen luomisessa. On ensiarvoisen tärkeää osallistaa avunsaajamaat itse kehityspolitiikan toimeenpanoon, jossa niillä on omistajuus ja vastuu maidensa kehityksestä. Lukkoon lyötyä tukisummaa tärkeämpää on kehityspolitiikan tuloksellisuus. Suomen on edesautettava toimillaan Afrikan taloudellista kasvua ja Lähi-idän vakauttamista sekä paikallisia toimia ilmastonmuutoksesta aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.